Välilehdet

tiistai 30. syyskuuta 2014

Viisautta, ovelaa nöyryyttä ja rohkeutta


Eri-ikäisiä, pieniä aivan elämänsä alussa, hyvin vanhoja pitkän matkan kulkeneita, myös jo nuorena elämää paljon kokeneita. Erilaisuuden määrää on mahdoton ymmärtää, mutta sen myöntäminen on tavoiteltavaa. Kaikki ovat jotenkin hiukan salatustikin omiansa - me osaamme yllättää itsemmekin. Olemme vangittuna matkaan tässä kauniita asioita täynnä olevassa maailmassa. Tälle matkalle kaipaamme ja tarvitsemme toisiamme kuin valoa liikkuessamme pimeässä yössä. On Vaikeaa uskaltaa kohdata ihmisten pelot ja ahdistukset. Erityisen haastavaa on lasten ja nuorten, joskus hyvinkin vaikea ja tunteikas, nopea kasvu.

Vanhemmat ovat vahvasti haastettuina useinkin ymmällään, tämä on yhteistä matkaa ja kasvua. Kaikki kasvattajat joutuvat kohtaamaan syytöksiä, joiden avulla nuori raivaa tilaa ympärilleen. Osa syytöksistä, joita heitetään kohdattavaksi, ovat kokolailla hurjia: ”pilaat elämäni” tai ”kaikki muutkin tekevät tai saavat jotain erityisen merkittävää”. Kielen käyttö on provosoivaa, rumaa ja ylittää monia rajoja. Ilmaisee vihaa, pettymystä, syvää hämmennystä, aggressiota. Nuoret osaavat aukoa vanhempien haavoittuvat kohdat esiin. Syntyy ikäviä ahdistavia tilanteita ja ihmissuhdesolmuja. Aikuisten tehtävä on asettaa rajoja elämään, ihan turvallisuuden takia.


Ongelmana on oivaltaa, milloin tulisi vain ottaa vastaan. Järkälemäiset oikeassa olemiset eivät juurikaan saa aikaan muuta kuin mitä suuret kivet yleensä – murskaavat. Opastajina, vihjeinä siitä mitä tässä prosessissa tapahtuu, voivat olla omat tunteet. Kun tuntee tai kokee menettävänsä yhteyden, on rajalla. On tullut hetki antaa aikaa, hakea esiin hiukan kärsivällisyyttä. Tarvitsemme tukea ja voimaa lähellä olevilta, kuunnella ja ymmärtää, että kaikki mitä toisesta tulee esiin, on jotain, joka etsii vastaanottajaa. Tarvitaan viisautta, ovelaa nöyryyttä ja rohkeutta. Aseta rajaa, mutta älä loukkaa. Rajan asettamisen taito on kaikille tärkeä. Se suojaa meitä tilanteissa, joissa meille on tapahtumassa jotain, jonka haluamme välttää. Sen taidon avulla ei ole vietävissä. Elämän usko, sisäinen halu kasvaa, saa ihmisen lapset vaikka väkisin etsimään elämää, joka on oma.

Aika ratkaisee usein ongelmia. Kun rakennetaan elämästä kyllin turvallista, jotta aika voi tehdä tehtävänsä. Ajalla on monta tehtävää, sen kanssa syntyy uutta. Kun koittaa aika jolloin ilo ja kiintymys on hämmentävästi läsnä, jotenkin sinussa kiinni, paljastu. Anna kokemuksesi ja tunteittesi näkyä. Anna tilaisuus yhteiselle kokemiselle ja tie lähellesi aivan lahjaksi. Tulee hetki, jolloin siltä tieltä kuuluvat askeleet, jotka tulevat luoksesi.
Epäonnistuminen ja häpeä, pelko ovat kaikille tuttuja, mutta niitä piilotellaan. Pelko voi suojella. Epäonnistumisen pelko voi pysäyttää, jolloin ajasta tulee vihollinen. Katkeruus ja kuvitelmat menetetystä osaavat halvaannuttavasti täyttää mielen. Elämän tulisi olla lopulta täyttymystä, vastakohtana tyhjyyteen katoamiselle. Aitous on tärkeämpää kuin erilaiset roolit ja tehtävät joita meillä on. Sitä voi kasvattaa ja tarkastella vaikka illalla nukkumaan mennessä.

Päästä irti, hyppää vaikka aristaa.
Elämä täytyy elää asia kerrallaan,
tulossa ovat päivät jolloin
elämä ei enää ole lupaus
vaan taakse jäävä
tarina, kohtalo
täyttymys.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joita en haluaisi nähdä, tapahtumia, jotka opettavat ja tunkevat pelkoa ihan lähelle, sisälle minuun. Matkalla on mukana ihmisiä, jotka tahtovat horjuttaa tätä minulle tärkeää elämää. Näen kuvia sodista, ihmisistä, joiden ideat ovat tappavia ja alistavia. Ja jotka uskovat olevansa oikeassa.
En tahtoisi unohtaa sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Ilo katoaa elämästä niin herkästi.

Juha Westerlund

Nuorisotyöntekijä, erityispalvelut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti