Presentation av praktikant Daniela

Jag heter Daniela är 18 år gammal och är på praktik här på Ungdomstjänster. Min praktik började 5 oktober. Och jag ska vara här 2 månader, tills slutet av November. Jag studerar 3e året till Bildartesan på Inveon.
Jag har många hobbys som jag sysslar med på fritiden. Ungdomsfullmäktige, poesi, blogg, fotografering, skriver för elevbladet, politik och sjunga i kör. Så håller på med rätt mycket. Sedan 2009 har jag skrivit en blogg, och aktivt skrivit poesi började jag 2012. Då var jag 14-15 år gammal och hittade en sida som en kompis hade tipsat om på nätet som heter poeter.se.
På början av 2015 hade jag även en diktutställning i ett bibliotek. Jag har även blivit publicerad i böcker med mina dikter. Poeter.se har ordnat uttagningar till sina poesiantologier, år 2012 var jag med första gången. Och blev jätte glad när jag fick reda på att jag kom med. År 2013 och 2014 var jag också med i deras antologi. Nu som bäst är uttagningen till 2015 pågång, och igår lämnade jag in mitt bidrag så nu får man bara hålla tummarna att jag slipper med denna gång också.
Här är en dikt jag skrivit:

Ingen
Ingen kan gå
genom tiden
utan att
tappa balansen

Ingen kan trava
på skeden
utan att falla i

Ingen kan se
våra brustna hjärtan
och det brinnande hatet

Ingen vågar
fråga
Ingen vet
hur det egentligen är.


Länkar
poeter.se min sida: www.poeter.se/danielai
Min blogg: www.aleinad.blogg.se

Syysloma leiri Virviikissä 12-14-2015

Leirille lähdettiin maanatai aamupäivällä Huhtisten poikien kanssa syyslomaleirille virreen jossa majoituimme vanhaan kalastajien mökkiin. Ohjelmassa oli tietysti kalastusta ja luonnossa olemista.

Tiistaina tehtiin retkipäivä Kotkaan, jossa tutustuimme kauniiseen Sapokanlahteen ja Maretariumiin.

Sää suosi meitä: aurinko paistoi ja meri oli tyyni joka päivä.

Siistiä oli ja koko jengi nautti yhdessä olemisesta. 

Syysterveisin Masa ja Bodi

Syysloma Lopella

Maanantai-aamuna suuntasimme pienellä porukalla kohti Loppea. Mukana oli kuusi nuorta sekä ohjaajina Pirjo ja Milla. Pääsimme perille, vaikka Pirjo oli kuskina ja Milla toimi kartturina ;D Matka tehtiin hymyssä suin, vaikka hieman jännittikin.

Lopella oli tarkoitus rentoutua ja tutustua uusiin ihmisiin sekä viettää mukava pari lomapäivää.

Tässäpä on meidän leiriporukka. Kuvan aiheenahan oli irvistys :D

Ainakin me syötiin hyvin ja paljon. Hyvän ruoan lisäksi pelailtiin yhdessä.

Tiistaina teimme retken Hämeenlinnaan. Rennon aamiaisen jälkeen tukka kikkuralle ja leffaan hop. 

Leirillä meillä ei ollut kiire mihinkään. Välillä mentiin kovaa vauhtia Hämeenlinnan keskustassa ja toisena hetkenä istuimme omissa ajatuksissa. Tämä oli parhautta!

Kiitos kaikille leiriläisille rentouttavasta leiristä. Olette tärkeitä! T. Milla ja Pirjo

tehdään teatteria! päiväleiri osa 2

Hellurei päiväleiriltä.

Päiväleiriläiset vierailivat keskiviikkona 14.10. Helsingissä teatterimuseossa ja tutustuivat teatterin tekemiseen lavasteiden kera. Teatterimuseossa ohjauskierroksen järjesti Milla, jonka avustuksella myös tehtiin teatteria lavalla harjoitellen!

Tänään torstaina 15.10. on harjoiteltu näytelmiä, hiottu repliikkejä sekä tuunattu lavasteita. Jaettiin myös esitysten mainoksia kaupungilla ilmoitustauluille ja koteihin lähti matkaan useampi mainoslehtinen.

Tervetuloa perjantaina 16.10. klo 14 seuraamaan lasten tekemiä näytelmiä nuorisotila Zentraan. Ilmainen sisäänpääsy, väliajalla pientä tarjottavaa myytävänä.

Etsivä nuorisotyö mukana Porvoon kutsunnoissa 6-10.10.2015

Etsivän nuorisotyön työntekijät olivat mukana Porvoon kutsunnoissa, jotka järjestettiin Gammelbackan seurakuntakeskuksessa 6-10.10.2015.

Kutsuntavelvollisia olivat vuonna 1997 syntyneet Porvoossa kirjoilla olevat pojat, joita oli n. 350 tänä vuonna. Nyt kutsunnoissa olleet nuoret astuvat palvelukseen pääosin vuoden 2017 aikana joko tammi- tai heinäkuussa. Suurin osa menee palvelukseen Karjalan Prikaatiin Vekarajärvelle, Kaartin Jääkärirykmenttiin Santahaminaan tai Uudenmaan Prikaatiin Raaseporiin.

Kuva 1. Ylen artikkelista

Etsivän nuorisotyön työntekijät olivat paikanpäällä jututtamassa nuoria, kun he odottivat pääsyä kutsuntalautakunnan eteen. Kutsuntalautakunta myös ohjasi nuoria meidän puheille, jos ilmeni että nuorelle voisi olla apua meidän palveluista. Nuoria, joita ohjattiin meidän luokse oli 9.

”Porvoon etsivät” ovat käyneet puolustusvoimien ja Terveyden ja hyvinvointilaitoksen luoman Aikalisä-koulutuksen. Sen tarkoituksena on tarjota tukea varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen keskeyttäneille nuorille heidän palatessaan ”siviiliin”. Käytännössä tämä tarkoittaa keskeyttäneen nuoren tapaamista ja elämäntilanteen kartoitusta. Ja jos avuntarvetta ilmenee, autamme ongelmien selvittelyssä. Yhteistyötä on sittemmin lisätty puolustusvoimien kanssa osallistumalla myös kutsuntoihin.

Kuva 2. Mielenterveysinterventiot Eija Stengård

Vielä muutama lainaus kutsuntatilaisuudessa pidetyistä puheenvuoroista nuorille:

Sotaveteraani Erkki Pihlapuro – Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa –

Majuri Jari Puiras – Hyvät nuoret asevelvolliset, tulevat varusmiehet – Nyt on tullut Teidän vuoronne kantaa vastuu Isänmaasta.

14.10.2015

Jarmo Veijalainen

nuorisotyöntekijä/ etsivä nuorisotyö Porvoo

Lähteet: 

Kuva 1: http://yle.fi/uutiset/kutsunnat_alkavat_lapissa_syyskuun_alussa/7392087
Kuva 2: Aikalisä toimintamallikuva: Esitys Mielenterveysinterventiot Eija Stengård
http://slideplayer.biz/slide/2789491/

Nuorisotyön teemaviikko vierähti ohitse mutta työ jatkuu!

Nuorisotyön viikkoa vietettiin 5. – 11.10.2015 (vko 41). Nuorisotyön viikon ja siihen liittyvän #HupparikansanPuolella-haasteen tavoitteena oli nostaa esille nuorisotyön merkitys ja nuorisotyön tekijät.

Hupparikansan eli nuorison puolella olevat tyypit pitävät nuorisotyötä arvokkaana ja tärkeänä. Nuoret tarvitsevat rinnalleen turvallisia aikuisia; sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia. Nuorisotyö on kunnan peruspalvelu ja nuorisotyöhön tarvitaan riittävät resurssit niin valtiolta, kunnissa, järjestöissä ja seurakunnissa.

Pop Up nuorisotila Lundissa pe 9.10.2015

Nuorisotyöntekijöiden keskeinen tehtävä nuorisopalveluissa on tukea nuoria heidän omassa elinympäristössään, niin koulussa kuin vapaa-ajalla, ja siksi tarjottavat palvelutkin ovat monipuolisia. Nuorisotilojen avoimen toiminnan lisäksi järjestämme erilaisia tapahtumia ja leirejä ja teemme tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa erilaisten toimintojen muodossa. Kohdennettu nuorisotyö sekä etsivät nuorisotyöntekijät tavoittavat nuoria yksilöllisemmin ja tukevat nuoria heidän erilaisissa elämäntilanteissaan.

Kolme nuorisotilaa eri puolilla Porvoota tarjoavat tilan nuorille viettää vapaa-aikaansa turvallisesti tavaten ystäviä ja nuorisotyöntekijöitä sekä paikan viihtyä pelien ja toiminnan merkeissä. Nuorisotiloilla kohdataan iältään ja taustoiltaan erilaisia nuoria, joten sosiaalista oppimista yhdessä tapahtuu koko ajan.

Eräs nuori aikuinen kirjoitti omista kokemuksistaan nuorisotyöstä näin:

"Kaikki alkoi siitä, kun oli pieni Janina 12 vuotta sitten Peipon koulun ensimmäisellä luokalla, joka innoissaan marssi Gammelbackan nuorisotilalle Kertsiin ensimmäistä kertaa. Silloin sai vielä ykkösluokkalaiset käydä Kertsissä. Kävin varmaan jokaisella leirillä, discossa ja retkellä mitä vaan järjestettiin. Asuin ihan muutaman sadan metrin päässä Kertsistä, eli vietin suurimman osan ajastani siellä. Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän kävin. Pääsin myös käymään muilla nuorisotiloilla kuten Kevätkummun nuokalla. Silloin oli myös Eestinmäessä nuorisotila, Huhtisissa ja keskustassa oli Intro. Kaikki nuorisotilat menivät kiinni ja tilalle tuli Zentra, jossa aloin käymään myös. Ja tietenkin heti kun pääsin yläasteelle niin aloin itse olemaan töissä pienten discoissa! 

Mitä olen hyötynyt tästä kaikesta?

Olen saanut paljon erillaista apua ja tukea ohjaajilta. Välillä on ollut jotain ongelmia mistä ei äidille heti uskaltanut puhua ja kaverit eivät osanneet auttaa niin nuoriso-ohjaajat olivat aina auttamassa. Ehkä suurin apu mitä muistan, oli se kun peruskoulun jälkeen piti lähteä opiskelemaan, enkä tiennyt ollenkaan mikä minusta tulee isona. Tiesin että lukiossa en pärjäisi, lähihoitajaksi tahdoin mutta pelkäsin liikaa piikkejä ja sitten ohjaajat kertoivat, että minulle sopisi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto. Luulin aina että nuoriso-ohjaajat juovat vaan kahvia ja pelaavat biljardia, joten päähäni ei mahtunut että miksi sitä opiskeltaisiin kolme vuotta. Yksi nuoriso-ohjaaja kuitenkin vei minut ja muutaman kaverini käymään Lohjalla Kanneljärven Opistolla katsomassa ja kuuntelemassa millaista opiskelu tulisi olemaan. Sille tielle jäin. Nyt olen valmistunut nuoriso-ohjaaja itse. Pidin aina nuoriso-ohjaajia cooleina, koska he jaksoivat meijän riehumista ja auttoi meitä kaikissa maailman ongelmissa. Ja nyt olen itse samanlainen!

Olen nuorisotilojen kautta päässyt katsomaan ja kokemaan vaikka mitä! Leirit on aina olleet ihan huippuja, kaikenlaiset tapahtumat joissa olen saanut olla mukana ja ennen kaikkea ihan vaan nuoriso-ohjaajien apu. En ole ollut mikään unelma muksu teiniaikoina, mutta iso kiitos ohjaajille jotka on jaksanu katsoa ja opettaa mua aikuistumaan. 

Miltä tämä kaikki nyt vanhempana näyttää?

No nyt kun näin vanhempana ja alaa opiskelleena katson tätä samaa meininkiä niin näen, että kaikki nuoret eivät ihan osaa arvostaa sitä mitä nuoriso-ohjaajat ja heidän järjestämänsä tapahtumat ja muut mahdollistavat! Välillä tuntuu että kaikki säännöt on tyhmiä, mutta nyt kun vierestä katselee niin mietin että minähän se olin joka oli lapsellinen ja tyhmä kun yritin olla noudattamatta sääntöjä silloin joskus. Leireiltä saa kavereita, tapahtumiin pääsee pitää hauskaa, nuorisotiloilla saa pelata ja pitää hauskaa mielinmäärin ja kaikki tämä useimmiten ilmaiseksi. Sitä ei tajua kun vasta sitten kun tätä kaikkea ei enään oisikaan. Olen tyytyväinen, että nuorisotyötä on olemassa ja ohjaajia, jotka oikeesti haluu tukee ja auttaa. Se on vaan nuorista kiinni mitä tehdään. Jos halutaan tietynlainen tapahtuma, sellainen on mahdollista järjestää. Nuorten takia tätä työtä tehdään ja koska siitä tykätään!

Ottakaa ilo irti siitä mihin saatte mahdollisuuden!"

-Janina (nuori vanhus)

Tehdään teatteria! päiväleiri Zentrassa

Syysloman käynnistyttyä Zentrassa on riittänyt vipinää. Päiväleirillä 1.-4.luokkalaiset ovat touhuilleet näytelmän suunnittelujen parissa ja tehneet omia hahmojaan sekä suunnitelleet näytelmän juonen.


Päiväleirillä on työpajoissa suunniteltu ja rakennettu lavasteita, valittu roolipukuja, suunniteltu näytelmän kohtauksia ja keksitty näytelmään liittyvää rekvisiittaa.

Kuunnellessani näytelmän sisältöjä, voi vain ihmetellä näiden lasten kirjavaa mielikuvitusta!

Ensimmäinen ryhmä kertoo näytelmänsä kertovan kuudesta tytöstä, jotka asuvat maalla. Siellä aiemmin asunut zombie pelästyttää tytöt ja he pakenevat kaupunkiin.

Toisella ryhmällä aiheena oli tuttu James Bond. Sankari kohtaa Katalan professorin ja zombiet jahtaavat James Bondia.

leiriläiset Vanessa, Erica, Kerttu ja Oona

Kolmannella ryhmällä puolestaan näytelmä sijoittuu Egyptin entisajan aikakauteen. Päähenkilönä seikkailee Karlos-poika, joka kouluun mennessään huomaa koulun menneen konkurssiin. Karlos saa yllättäen taikavoimia. Karlos kuitenkin käyttää voimiaan hieman arveluttavalla tavalla joten nähtäväksi jää kuinka tarina päättyy!



Leiriviikko huipentuu esitykseen Nuorisotila Zentrassa PE 16.10. klo 14:00. 
Esityksen yhteydessä pientä tarjoilua, jota varten on hyvä varata hieman pikkurahaa. 

Leiripäiviin on mahtunut myös yhteistä leikki- ja ulkoiluhetkiä. Alla hieman kuvia kahden ensimmäisen päivän ajoilta:

"miten olisi yksi hölmöilukuva?"

Ohjaajina Päiväleirillä toimivat nuorisotyöntekijät Pentti Kinosmaa, Iina Virkki, Petra Backman ja Merja Sevilä. 

Pakolaisen polku toimi jälleen keskustelun herättäjänä

Pakolaisen polku on tänä vuonna järjestetty jälleen kaikille porvoon yläkoulujen 8.luokkalaisille. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Pakolaisen polkua on järjestetty jo liki 30 vuotta. Se on yhdenvertaisuustapahtuma, jonka tavoitteena on kannustaa erilaisuuden arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.Tapahtumalla pyritään vaikuttamaan nuorten asenteisiin ja herättämään keskustelua mm. ulkomaalaisten asemasta yhteiskunnastamme sekä ennakkoluuloista ja niiden seurauksista. 

Pakolaisen polku on vuorovaikutteista teatteria, jossa näyttelijöiden roolissa toimi Porvoon ammattiopiston, Amiston, maahanmuuttajanuorten ryhmä. Pakolaisen polku vei oppilaat Tylymaahan, jonka tullissa, sairaalassa ja koulussa nuoret joutuivat kokemaan ankean vastaanoton. Oppaina matkalla toimivat Amiston matkailualan opiskelijat. 

Pakolaisen polkua kävivät myös seuraamassa vapaaehtoiset työntekijänuoret Melanie (Saksasta) ja Silvia (Italiasta). He myös kirjasivat hieman kokemuksiaan näytelmän jälkeen:

"I was waiting to start the tour, a cloth separated me and the room when everyhing was happened. It was pretty dark, I didn't really know what to expect, I could only hear people shouting. After a few minutes, we started the tour. The room was pretty dark, the "police man" was looking at me, he spoke really loud in a language that I can't understand, making something with wood stick.  I was scared. They took my baggage, put me in prison and made a marking on me, but I didn't understand nothing. When I think about this "tour", it figures in my mind the world fear. But not because my experience, because I know that things like this happen, really in our world. " - Silvia, 19. 

"Everything feels foreign and you cannot understand anyone so you don't know what do do... That let me feel helpless, insecure and also lonely even if there were so many people. The foreign letters let me feel like a little child again. All in all there were many feelings and impressions at the same time but to combine everthing it felt really bad. I felt like I was on the wrong place, I didn't fit into this foreign environment.
Understanding nobody wasn't that impressive for me because it is a erveryday situation at the moment. After the refugees path all the others started to speak finnish again, erveryone understood each other but I didn't understand anyone. But here I can ask everyone for help and I feel welcome. During that path there were nobody who could help me and it didn't feel like welcomming at all so I was very lonley. Of course the big difference is the attitude, I didn't have to flee and I didn't lose my family or my home so I could come to Finland with a more postive and happy attitude." - Melanie, 19.

Hallo!

Hey, my name is Melanie, I’m 19 years old and I’m here in Finland since one week. I come from Germany, there I lived in the south, next to the border of Swiss and Austria. I finished school this summer and now I will live in Porvoo for the next eight months. I will do my EVS (European voluntary services) here in the Youthcenter. 

EVS is a European project where you get the chance to stay some months abroad in a European country. It’s a chance to live and work in a foreign country, learn a new language, new culture, a new country… and of course get to know lots of new people. In my opinion it’s a great chance. I’m here now and will learn how Finnish youth work is going because in Germany we don’t have these kind of youthcenters. But it is even more than that... It is the first time I have my own flat, so I have to cook, wash, clean and go shopping… but it is also a chance to get independent and learn something about myself. 

In my free time I play transverse flute and I played handball. Furthermore I love it to read a book, bake something or to make some handicrafts like sewing or knitting. And I also enjoy to meet some friends and just talk with them the whole afternoon…

I never was before in Finland and never before in Scandinavia so the north is completely new for me.  My first impression of Finland is, here are soo many trees... For me it seems like Porvoo is a city that is built in the middle of a forest. On my first morning here in Finland I was just sitting in the kitchen and having my breakfast and then outside I saw a squirrel hopping from tree to tree. Now I can see some squirrels nearly every morning. That's also new for me watching animals while having the breakfast...