Jos sinulta kysytään jotain, etkä vastaa mitään tai vastaat epätodenmukaisesti,
se on selkeästi valehtelua?
Esimerkki Choices tarinasta (8-luokkalinen Eetu oli
luvallisesti järjestänyt kotibileitä mihin myös pikkusisko 7-luokkalinen Emma oli
lupa osallistua),
”Vanhemmat kysyivät Eetulta ja Emmalta olivatko he
tupakoineet tai juoneet jotain bileissä. Eetu myönsi juoneensa alkoholia, mutta
kielsi polttaneensa tupakkaa. Emma kuunteli vieressä ja hermostui, kun Eetu ei
kertonut vanhemmille totuutta tupakoinnistaan ja sanoi: ”Näin kun Eetu poltti ulkona
tupakkaa”. Sitten vasta Eetu myönsi.”
Entä jos vanhemmat eivät olisi kysyneet tupakoinnista ja
alkoholista eivätkä nuoret olisi kertoneet mitä olivat tehneet. Onko se
valehtelua jos vain jättää asioita kertomatta?
Tänään on noussut keskustelua rehellisyydestä. Minkä takia
on joskus vaikeata olla rehellinen? Monet sanovat että on helpompaa olla
kertomatta asioista jos kukaan ei kysy suoraan. Jos kertoo rehellisesti mitä on
tehnyt, kun tietää että se on jotain hölmöä niin vanhemmat suuttuvat aina. On
helpompaa jopa kertoa ”valkoisia valheita” jotta ei tarvitse ottaa sitä ”rageemista”
ja rangaistusta vastaan. Millä tavalla te kotona luotte ilmapiirin jotta lapsi
uskaltaa kertoa totuuden? Onko teillä jotain hyviä vinkkejä tai ehkä jopa
hopeareunus esimerkki jota haluaisitte jakaa?
Rehellisenä oleminen kaikissa tilanteissa on vaikeata, se
vaatii rohkeutta ja luottamusta itseensä jotta uskaltaa sanoa mitä ajattelee.
Luottamus pitää ansaita ja antaa tilaa sekä foorumi ajatusten vaihtoon ja asioiden
keskustelemiseen. Tämä on tärkeä viesti
lapselle, myös heidän pitää ansaita huoltajiensa luottamus ja todistaa olevansa
sen arvoinen.
Minkälaisissa asioissa on helppoa luottaa lapseensa? Tai omaan
vanhempaansa?
Olkaa rehellisiä, olkaa rohkeita!!
Karin Blomqvist
Nuorisotyöntekijä, Choices-tapahtuma, nuorisotila Zentra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti