STADILEIRI 2018

Nuoret odottelivat bussikorttejaan saavuttuaan Stadiin.

Stadileiri käynnisteltiin jo perinteeksi muodostuneella tavalla Porvoon linja-autoaseman edessä, tällä kertaa 23 nuoren ja neljän ohjaajan voimin. Suuntasimme Munkkiniemen nuorisotalolle, jossa orientoitumisen jälkeen suoritimme kauppareissun, jonka jälkeen pääsimme herkuttelemaan nuorten tekemillä tortilloilla. Iltasella suoritimme vielä pienen pyörähdyksen Kampissa ja nautimme kesäillan lämmössä Stadin kansainvälisestä tunnelmasta.

Kengännauhojen laittaminen oikein vaati tarkkuutta.

Keskiviikko käynnisteltiin aamupalalla ja eväiden pakkaamisella. Puoliltapäivin aloitimme Stadileirin suurimman koitoksen: Stadimazing Racen! Viisi ryhmää lähti verkkaisesti liikkeelle, vihjeiden avulla löytäen rasteja ympäri kantakaupunkia ja suorittaen niissä tehtäviä. Nuoret yllättyivät ensimmäisen rastin kohdalla, kun rastin vetäjäksi paljastui suosittu suomiräppäri Tuomas Kauhanen. Tuomas piti nuorille suomiräppivisan ja oikeat vastaukset saatuaan, päästi nuoret matkaan uudemman vihjeen kera.

Stadimazing Racella tavattiin

porvoolaislähtöinen räppäri

Tuomas Kauhanen

Kisan puolivälissä nuoret löysivät itsensä ravintola Juuresta tunnistamassa erilaisia yrttejä ja maistelemassa mm. Mustikka-rosmariini limonadia. Tämä rasti koettiin mieluisaksi ja tehtävässä puhkui intoa, sekä yllättävän hyvää tietämystä. Kisassa päästiin lisäksi solmimaan kengännauhoja kilpaa skeittikauppa Union Fivessa, sekä urheiluvisailemaan Kampin Stadiumissa.

Painotimme kisassa internethakua, karttaohjelmiston käyttöä, sekä rohkeutta kysyä vastaantulijoilta neuvoa tien löytämisestä.

Kisan ja upean aurinkoisen kelin väsyttämät nuoret pääsivät iltapäivällä pizzalle, sekä Magnum Experience Storeen suunnittelemaan omat herkkujäätelöannoksensa. Tämän jälkeen seurasi vielä armotonta shoppailua, sekä Stadin kesän fiilistelyä mm. Espan lavan ilmaiskonsertissa.

Nuorten tyylinäytteitä Magnum Experience Storesta.

Takaisin tultuamme, odotti väsyneitä nuoria vielä Hesavisa, jossa kävimme läpi vähän erikoisempaa tietoa Stadin luonnosta, ihmisistä, sekä turismista.

Stadileirin jengi loppukuvassa.

Torstai käynnistyi perinteisellä musiikkiherätyksellä, siivoamisella ja brunssilla. Viime hetken akuuttien shoppailujen jälkeen Porvooseen palasi joukko väsyneitä, mutta iloisia seikkailijoita.

Juhannusviikon telttaleiri Virvikissä 2018

Virvikin telttaleiri 18.–21.6.2018

Tänäkin vuonna joukko reippaita nuoria lähti uhmaamaan juhannusviikon takuuvarmoja sateita telttaleirille Virvikiin. Leiriläisiä oli yhteensä 22 ja ohjaajia 5 (yksi meistä oli loistava kesätyöntekijämme Ellen).

Maanantai-iltapäivä meni ohjaajilla ruokaostoksilla, leiritarvikkeiden pakkaamisessa ja muissa valmisteluissa, jotta leirillä pärjättäisiin. Omasta mielestäni aloitimme ajoissa, mutta kiire tuli silti. No, kaikki saatiin kuitenkin valmiiksi ajoissa.

Kohti Virvikiä lähdimme bussilla klo 17. Alku leirillä on aina vähän tylsä, kun kannamme kaiken tarvittavan parkkipaikalta keittiömökkiin ja vähän kauempana sijaitsevalle leirialueelle. Alun perin maanantai-illan iltapala oli tarkoitus valmistaa nuotiolla, mutta metsäpalovaaran takia emme saanet tehdä avotulta koko leirin aikana. Se oli harmi, koska varsinkin iltanuotiot ovat hauska hetki jutella kuluneesta päivästä ja suunnitella vähän huomista. Maanantai sujui telttoja kasaillen, iltapalaa syöden ja tutustuen toisiimme. 

Tiistai-aamu oli kaunis. Aamupalan jälkeen oli tutustumisleikkien vuoro. Lounaalta (maittavat lounaat söimme joka päivä Virvik Golfissa) oli tarkoitus suunnata kokeilemaan kalliolaskeutumista, mutta sadesää ja liukkaat kalliot estivät sen ilon L. Kävimme kuitenkin tutustumassa Virvikin jättiläiseen. Se on suuri siirtolohkare, joka on haljennut niin, että sen läpi pääsee kulkemaan. Sade yllätti matkalla, mutta eipä se mitään haitannut. Leirille palattuamme oli vähän ikävämpi yllätys vastassa, vettä lainehti puolijoukkueteltan lattialla ja monen makuupussi oli litimärkä. Kamiinaan tehtiin tuli ja varusteet laitettiin kuivumaan. Illalla sää selkeytyi ja sade lakkasi. Varusteetkin olivat jo kuivuneet. Ai niin, päivällä satoi myös rakeita! Onneksi leirialueella on katoksia ja mukana oli                                               reippaita nuoria. Päivän aikana askarreltiinkin.

Keskiviikon sää oli hyvä. Aamulla suuntasimme Virvikin frisbeegolf radalle tutustumaan lajin saloihin. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus jatkaa frisbeegolfin parissa tai mennä suoraan uimarannalle. Uimarannalla osa ui ja otti aurinkoa. Mahdollisuus oli myös tutustua diaboloihin ja muuhun temppuiluun erilaisilla välineillä. Rannalla aika kului mukavasti. Illan kruunasi sauna ja iltapalaksi grillatut hampurilaiset.

Torstaina oltiin tehokkaita heti aamusta. Leiri purettiin ja tavarat kannettiin takaisin parkkipaikalle. Oli mukava huomata miten avuliaita ja toimeliaita nuoret olivat. Kavereita autettiin ja yhteisiä tavaroita kannettiin porukalla. Mahtavaa! Vielä ennen kotiin lähtöä kävimme syömässä lounaan.

Kaiken kaikkiaan leiristä jäi hyvä fiilis ja se näkyi myös leiriläisten antamassa palautteessa. Keskiviikkona leiriläisten mietteitä kyseltiin myös videolle. Kyseinen pätkä löytyy nuorisopalveluiden Youtube-kanavalta.

Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta leiristä! Ensi kesänä uudelleen?

Hauskaa kesää toivottaen Nuorisotyöntekijät Miika Koistinen feat. Ahti, Mats, Merja ja kesätyöntekijä Ellen.

Teemana pakoilu

On perjantai ja pian pitäisi keksiä joku keino päästä viikonlopuksi pakoon kotona odottavia pihatöitä. Pako onkin ollut koko viikon teema, kun pääsin kesätöissä mukaan Kevätkummun nuorisotilan pakohuoneen eli "escape roomin" toimintaan.

Pakohuone on konseptina ainakin nettipeleistä ja kavereiden puheista tuttu, mutta ei ole tullut käytyä vaikka monta kertaa on menemisestä kavereiden kanssa puhuttu. Sitten yhtäkkiä pääsee näkemään yhden vähän eri näkökulmasta, eli kulissien takaa. Siinä sai ihmetellä kuinka tarkkaa kaikki on ja kuinka paljon sitä pitää säätää, ettei olisi liian vaikeata muttei myöskään liian helppoa...

Ryhmien puuhaamista oli hauska seurata, koska siinä istuessa tunsi itsekin ryhmän mukana mm. turhautumisen ja onnistumisen tunteet. Vaikka koko ajan piti kuitenkin pysyä kylmän viileänä ulkoa päin, ettei kasvoilta voisi lukea mitään.

Tuli superhyviä tuloksia ja aina kun ulko-ovi aukesi ja kuului voitonkiljaisuja niin itsekin tunsi voittaneensa jotain. Monta toivetta tuli että tätä lisää, ja olen ihan samaa mieltä. Vaikka tänään tämä loppuukin, ehkä näitä on tulevaisuudessa tulossa lisää. Ehkä.


-Karoliina, kesätyöntekijä nuorisopalveluissa