maanantai 26. lokakuuta 2015
Presentation av praktikant Daniela
Jag heter Daniela är 18 år gammal och är på praktik här på Ungdomstjänster. Min praktik började 5 oktober. Och jag ska vara här 2 månader, tills slutet av November. Jag studerar 3e året till Bildartesan på Inveon.
Jag har många hobbys som jag sysslar med på fritiden. Ungdomsfullmäktige, poesi, blogg, fotografering, skriver för elevbladet, politik och sjunga i kör. Så håller på med rätt mycket. Sedan 2009 har jag skrivit en blogg, och aktivt skrivit poesi började jag 2012. Då var jag 14-15 år gammal och hittade en sida som en kompis hade tipsat om på nätet som heter poeter.se.
På början av 2015 hade jag även en diktutställning i ett bibliotek. Jag har även blivit publicerad i böcker med mina dikter. Poeter.se har ordnat uttagningar till sina poesiantologier, år 2012 var jag med första gången. Och blev jätte glad när jag fick reda på att jag kom med. År 2013 och 2014 var jag också med i deras antologi. Nu som bäst är uttagningen till 2015 pågång, och igår lämnade jag in mitt bidrag så nu får man bara hålla tummarna att jag slipper med denna gång också.
Här är en dikt jag skrivit:
Ingen
Ingen kan gå
genom tiden
utan att
tappa balansen
Ingen kan trava
på skeden
utan att falla i
Ingen kan se
våra brustna hjärtan
och det brinnande hatet
Ingen vågar
fråga
Ingen vet
hur det egentligen är.
Länkar
poeter.se min sida: www.poeter.se/danielai
Min blogg: www.aleinad.blogg.se
perjantai 23. lokakuuta 2015
Syysloma leiri Virviikissä 12-14-2015
Leirille lähdettiin maanatai aamupäivällä Huhtisten poikien kanssa syyslomaleirille virreen jossa majoituimme vanhaan kalastajien mökkiin. Ohjelmassa oli tietysti kalastusta ja luonnossa olemista.
Tiistaina tehtiin retkipäivä Kotkaan, jossa tutustuimme kauniiseen Sapokanlahteen ja Maretariumiin.
Sää suosi meitä: aurinko paistoi ja meri oli tyyni joka päivä.
Siistiä oli ja koko jengi nautti yhdessä olemisesta.
Syysterveisin Masa ja Bodi
torstai 22. lokakuuta 2015
Syysloma Lopella
Maanantai-aamuna suuntasimme pienellä porukalla kohti
Loppea. Mukana oli kuusi nuorta sekä ohjaajina Pirjo ja Milla. Pääsimme perille,
vaikka Pirjo oli kuskina ja Milla toimi kartturina ;D Matka tehtiin hymyssä
suin, vaikka hieman jännittikin.
Lopella oli tarkoitus rentoutua ja tutustua uusiin ihmisiin
sekä viettää mukava pari lomapäivää.
Tässäpä
on meidän leiriporukka. Kuvan aiheenahan oli irvistys :D
Ainakin me syötiin hyvin ja paljon. Hyvän ruoan lisäksi pelailtiin yhdessä.
Tiistaina teimme retken Hämeenlinnaan. Rennon aamiaisen
jälkeen tukka kikkuralle ja leffaan hop.
Leirillä meillä ei ollut kiire mihinkään. Välillä mentiin
kovaa vauhtia Hämeenlinnan keskustassa ja toisena hetkenä istuimme omissa
ajatuksissa. Tämä oli parhautta!
Kiitos kaikille leiriläisille rentouttavasta leiristä.
Olette tärkeitä! T. Milla ja Pirjo
torstai 15. lokakuuta 2015
tehdään teatteria! päiväleiri osa 2
Hellurei päiväleiriltä.
Päiväleiriläiset vierailivat keskiviikkona 14.10. Helsingissä teatterimuseossa ja tutustuivat teatterin tekemiseen lavasteiden kera. Teatterimuseossa ohjauskierroksen järjesti Milla, jonka avustuksella myös tehtiin teatteria lavalla harjoitellen!
Tänään torstaina 15.10. on harjoiteltu näytelmiä, hiottu repliikkejä sekä tuunattu lavasteita. Jaettiin myös esitysten mainoksia kaupungilla ilmoitustauluille ja koteihin lähti matkaan useampi mainoslehtinen.
Tervetuloa perjantaina 16.10. klo 14 seuraamaan lasten tekemiä näytelmiä nuorisotila Zentraan. Ilmainen sisäänpääsy, väliajalla pientä tarjottavaa myytävänä.
Päiväleiriläiset vierailivat keskiviikkona 14.10. Helsingissä teatterimuseossa ja tutustuivat teatterin tekemiseen lavasteiden kera. Teatterimuseossa ohjauskierroksen järjesti Milla, jonka avustuksella myös tehtiin teatteria lavalla harjoitellen!
Tänään torstaina 15.10. on harjoiteltu näytelmiä, hiottu repliikkejä sekä tuunattu lavasteita. Jaettiin myös esitysten mainoksia kaupungilla ilmoitustauluille ja koteihin lähti matkaan useampi mainoslehtinen.
Tervetuloa perjantaina 16.10. klo 14 seuraamaan lasten tekemiä näytelmiä nuorisotila Zentraan. Ilmainen sisäänpääsy, väliajalla pientä tarjottavaa myytävänä.
Etsivä nuorisotyö mukana Porvoon kutsunnoissa 6-10.10.2015
Etsivän
nuorisotyön työntekijät olivat mukana Porvoon kutsunnoissa, jotka järjestettiin
Gammelbackan seurakuntakeskuksessa 6-10.10.2015.
Kutsuntavelvollisia
olivat vuonna 1997 syntyneet Porvoossa kirjoilla olevat pojat, joita oli n. 350
tänä vuonna. Nyt kutsunnoissa olleet nuoret astuvat palvelukseen pääosin vuoden
2017 aikana joko tammi- tai heinäkuussa. Suurin osa menee palvelukseen Karjalan
Prikaatiin Vekarajärvelle, Kaartin Jääkärirykmenttiin Santahaminaan tai
Uudenmaan Prikaatiin Raaseporiin.
Kuva 1. Ylen artikkelista |
Etsivän
nuorisotyön työntekijät olivat paikanpäällä jututtamassa nuoria, kun he
odottivat pääsyä kutsuntalautakunnan eteen. Kutsuntalautakunta myös ohjasi
nuoria meidän puheille, jos ilmeni että nuorelle voisi olla apua meidän
palveluista. Nuoria, joita ohjattiin meidän luokse oli 9.
”Porvoon
etsivät” ovat käyneet puolustusvoimien ja Terveyden ja hyvinvointilaitoksen luoman
Aikalisä-koulutuksen. Sen tarkoituksena on tarjota tukea varusmiespalveluksen
tai siviilipalveluksen keskeyttäneille nuorille heidän palatessaan ”siviiliin”.
Käytännössä tämä tarkoittaa keskeyttäneen nuoren tapaamista ja elämäntilanteen
kartoitusta. Ja jos avuntarvetta ilmenee, autamme ongelmien selvittelyssä.
Yhteistyötä on sittemmin lisätty puolustusvoimien kanssa osallistumalla myös
kutsuntoihin.
Vielä
muutama lainaus kutsuntatilaisuudessa pidetyistä puheenvuoroista nuorille:
Sotaveteraani
Erkki Pihlapuro – Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa –
Majuri Jari
Puiras – Hyvät nuoret asevelvolliset, tulevat varusmiehet
– Nyt on tullut Teidän vuoronne kantaa vastuu Isänmaasta.
14.10.2015
Jarmo
Veijalainen
nuorisotyöntekijä/
etsivä nuorisotyö Porvoo
Lähteet:
Kuva 1: http://yle.fi/uutiset/kutsunnat_alkavat_lapissa_syyskuun_alussa/7392087
Kuva 2: Aikalisä toimintamallikuva: Esitys Mielenterveysinterventiot Eija Stengård
http://slideplayer.biz/slide/2789491/
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Nuorisotyön teemaviikko vierähti ohitse mutta työ jatkuu!
Nuorisotyön viikkoa vietettiin 5.
– 11.10.2015 (vko 41). Nuorisotyön viikon ja siihen liittyvän
#HupparikansanPuolella-haasteen tavoitteena oli nostaa esille nuorisotyön
merkitys ja nuorisotyön tekijät.
Hupparikansan eli nuorison puolella olevat tyypit pitävät nuorisotyötä arvokkaana ja tärkeänä. Nuoret tarvitsevat rinnalleen turvallisia aikuisia; sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia. Nuorisotyö on kunnan peruspalvelu ja nuorisotyöhön tarvitaan riittävät resurssit niin valtiolta, kunnissa, järjestöissä ja seurakunnissa.
Eräs nuori aikuinen kirjoitti omista kokemuksistaan nuorisotyöstä näin:
Hupparikansan eli nuorison puolella olevat tyypit pitävät nuorisotyötä arvokkaana ja tärkeänä. Nuoret tarvitsevat rinnalleen turvallisia aikuisia; sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia. Nuorisotyö on kunnan peruspalvelu ja nuorisotyöhön tarvitaan riittävät resurssit niin valtiolta, kunnissa, järjestöissä ja seurakunnissa.
Pop Up nuorisotila Lundissa pe 9.10.2015 |
Nuorisotyöntekijöiden keskeinen
tehtävä nuorisopalveluissa on tukea nuoria heidän omassa elinympäristössään, niin
koulussa kuin vapaa-ajalla, ja siksi tarjottavat palvelutkin ovat monipuolisia.
Nuorisotilojen avoimen toiminnan lisäksi järjestämme erilaisia tapahtumia ja
leirejä ja teemme tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa erilaisten toimintojen
muodossa. Kohdennettu nuorisotyö sekä etsivät nuorisotyöntekijät tavoittavat
nuoria yksilöllisemmin ja tukevat nuoria heidän erilaisissa
elämäntilanteissaan.
Kolme nuorisotilaa eri puolilla
Porvoota tarjoavat tilan nuorille viettää vapaa-aikaansa turvallisesti tavaten
ystäviä ja nuorisotyöntekijöitä sekä paikan viihtyä pelien ja toiminnan
merkeissä. Nuorisotiloilla kohdataan iältään ja taustoiltaan erilaisia nuoria,
joten sosiaalista oppimista yhdessä tapahtuu koko ajan.
Eräs nuori aikuinen kirjoitti omista kokemuksistaan nuorisotyöstä näin:
"Kaikki
alkoi siitä, kun oli pieni Janina 12 vuotta sitten Peipon koulun ensimmäisellä
luokalla, joka innoissaan marssi Gammelbackan nuorisotilalle Kertsiin
ensimmäistä kertaa. Silloin sai vielä ykkösluokkalaiset käydä Kertsissä. Kävin
varmaan jokaisella leirillä, discossa ja retkellä mitä vaan järjestettiin.
Asuin ihan muutaman sadan metrin päässä Kertsistä, eli vietin suurimman osan
ajastani siellä. Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän kävin. Pääsin myös
käymään muilla nuorisotiloilla kuten Kevätkummun nuokalla. Silloin oli myös
Eestinmäessä nuorisotila, Huhtisissa ja keskustassa oli Intro. Kaikki
nuorisotilat menivät kiinni ja tilalle tuli Zentra, jossa aloin käymään myös.
Ja tietenkin heti kun pääsin yläasteelle niin aloin itse olemaan töissä pienten
discoissa!
Mitä
olen hyötynyt tästä kaikesta?
Olen
saanut paljon erillaista apua ja tukea ohjaajilta. Välillä on ollut jotain
ongelmia mistä ei äidille heti uskaltanut puhua ja kaverit eivät osanneet
auttaa niin nuoriso-ohjaajat olivat aina auttamassa. Ehkä suurin apu mitä
muistan, oli se kun peruskoulun jälkeen piti lähteä opiskelemaan, enkä tiennyt
ollenkaan mikä minusta tulee isona. Tiesin että lukiossa en pärjäisi,
lähihoitajaksi tahdoin mutta pelkäsin liikaa piikkejä ja sitten ohjaajat
kertoivat, että minulle sopisi nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto.
Luulin aina että nuoriso-ohjaajat juovat vaan kahvia ja pelaavat biljardia,
joten päähäni ei mahtunut että miksi sitä opiskeltaisiin kolme vuotta. Yksi
nuoriso-ohjaaja kuitenkin vei minut ja muutaman kaverini käymään Lohjalla
Kanneljärven Opistolla katsomassa ja kuuntelemassa millaista opiskelu tulisi
olemaan. Sille tielle jäin. Nyt olen valmistunut nuoriso-ohjaaja itse. Pidin
aina nuoriso-ohjaajia cooleina, koska he jaksoivat meijän riehumista ja auttoi
meitä kaikissa maailman ongelmissa. Ja nyt olen itse samanlainen!
Olen
nuorisotilojen kautta päässyt katsomaan ja kokemaan vaikka mitä! Leirit on aina
olleet ihan huippuja, kaikenlaiset tapahtumat joissa olen saanut olla mukana ja
ennen kaikkea ihan vaan nuoriso-ohjaajien apu. En ole ollut mikään unelma muksu
teiniaikoina, mutta iso kiitos ohjaajille jotka on jaksanu katsoa ja opettaa
mua aikuistumaan.
No
nyt kun näin vanhempana ja alaa opiskelleena katson tätä samaa meininkiä
niin näen, että kaikki nuoret eivät ihan osaa arvostaa sitä mitä
nuoriso-ohjaajat ja heidän järjestämänsä tapahtumat ja muut mahdollistavat!
Välillä tuntuu että kaikki säännöt on tyhmiä, mutta nyt kun vierestä katselee
niin mietin että minähän se olin joka oli lapsellinen ja tyhmä kun yritin olla
noudattamatta sääntöjä silloin joskus. Leireiltä saa kavereita, tapahtumiin
pääsee pitää hauskaa, nuorisotiloilla saa pelata ja pitää hauskaa mielinmäärin
ja kaikki tämä useimmiten ilmaiseksi. Sitä ei tajua kun vasta sitten kun tätä
kaikkea ei enään oisikaan. Olen tyytyväinen, että nuorisotyötä on olemassa ja
ohjaajia, jotka oikeesti haluu tukee ja auttaa. Se on vaan nuorista kiinni mitä
tehdään. Jos halutaan tietynlainen tapahtuma, sellainen on mahdollista
järjestää. Nuorten takia tätä työtä tehdään ja koska siitä tykätään!
tiistai 13. lokakuuta 2015
Tehdään teatteria! päiväleiri Zentrassa
Syysloman käynnistyttyä Zentrassa on riittänyt vipinää. Päiväleirillä 1.-4.luokkalaiset ovat touhuilleet näytelmän suunnittelujen parissa ja tehneet omia hahmojaan sekä suunnitelleet näytelmän juonen.
Päiväleirillä on työpajoissa suunniteltu ja rakennettu lavasteita, valittu roolipukuja, suunniteltu näytelmän kohtauksia ja keksitty näytelmään liittyvää rekvisiittaa.
Kuunnellessani näytelmän sisältöjä, voi vain ihmetellä näiden lasten kirjavaa mielikuvitusta!
Ensimmäinen ryhmä kertoo näytelmänsä kertovan kuudesta tytöstä, jotka asuvat maalla. Siellä aiemmin asunut zombie pelästyttää tytöt ja he pakenevat kaupunkiin.
Toisella ryhmällä aiheena oli tuttu James Bond. Sankari kohtaa Katalan professorin ja zombiet jahtaavat James Bondia.
Kolmannella ryhmällä puolestaan näytelmä sijoittuu Egyptin entisajan aikakauteen. Päähenkilönä seikkailee Karlos-poika, joka kouluun mennessään huomaa koulun menneen konkurssiin. Karlos saa yllättäen taikavoimia. Karlos kuitenkin käyttää voimiaan hieman arveluttavalla tavalla joten nähtäväksi jää kuinka tarina päättyy!
Leiriviikko huipentuu esitykseen Nuorisotila Zentrassa PE 16.10. klo 14:00.
Esityksen yhteydessä pientä tarjoilua, jota varten on hyvä varata hieman pikkurahaa.
Leiripäiviin on mahtunut myös yhteistä leikki- ja ulkoiluhetkiä. Alla hieman kuvia kahden ensimmäisen päivän ajoilta:
Ohjaajina Päiväleirillä toimivat nuorisotyöntekijät Pentti Kinosmaa, Iina Virkki, Petra Backman ja Merja Sevilä.
Päiväleirillä on työpajoissa suunniteltu ja rakennettu lavasteita, valittu roolipukuja, suunniteltu näytelmän kohtauksia ja keksitty näytelmään liittyvää rekvisiittaa.
Kuunnellessani näytelmän sisältöjä, voi vain ihmetellä näiden lasten kirjavaa mielikuvitusta!
Ensimmäinen ryhmä kertoo näytelmänsä kertovan kuudesta tytöstä, jotka asuvat maalla. Siellä aiemmin asunut zombie pelästyttää tytöt ja he pakenevat kaupunkiin.
Toisella ryhmällä aiheena oli tuttu James Bond. Sankari kohtaa Katalan professorin ja zombiet jahtaavat James Bondia.
leiriläiset Vanessa, Erica, Kerttu ja Oona |
Leiriviikko huipentuu esitykseen Nuorisotila Zentrassa PE 16.10. klo 14:00.
Esityksen yhteydessä pientä tarjoilua, jota varten on hyvä varata hieman pikkurahaa.
Leiripäiviin on mahtunut myös yhteistä leikki- ja ulkoiluhetkiä. Alla hieman kuvia kahden ensimmäisen päivän ajoilta:
"miten olisi yksi hölmöilukuva?" |
Ohjaajina Päiväleirillä toimivat nuorisotyöntekijät Pentti Kinosmaa, Iina Virkki, Petra Backman ja Merja Sevilä.
maanantai 12. lokakuuta 2015
Pakolaisen polku toimi jälleen keskustelun herättäjänä
Pakolaisen polku on tänä vuonna järjestetty jälleen kaikille porvoon yläkoulujen 8.luokkalaisille. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Pakolaisen polkua on järjestetty jo liki 30 vuotta. Se on yhdenvertaisuustapahtuma, jonka tavoitteena on kannustaa erilaisuuden arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.Tapahtumalla pyritään vaikuttamaan nuorten asenteisiin ja herättämään keskustelua mm. ulkomaalaisten asemasta yhteiskunnastamme sekä ennakkoluuloista ja niiden seurauksista.
Pakolaisen polku on vuorovaikutteista teatteria, jossa näyttelijöiden roolissa toimi Porvoon ammattiopiston, Amiston, maahanmuuttajanuorten ryhmä. Pakolaisen polku vei oppilaat Tylymaahan, jonka tullissa, sairaalassa ja koulussa nuoret joutuivat kokemaan ankean vastaanoton. Oppaina matkalla toimivat Amiston matkailualan opiskelijat.
Pakolaisen polkua kävivät myös seuraamassa vapaaehtoiset työntekijänuoret Melanie (Saksasta) ja Silvia (Italiasta). He myös kirjasivat hieman kokemuksiaan näytelmän jälkeen:
"I was waiting to start the tour, a cloth separated me and
the room when everyhing was happened. It was pretty dark, I didn't really know
what to expect, I could only hear people shouting. After a few minutes, we
started the tour. The room was pretty dark, the "police man" was
looking at me, he spoke really loud in a language that I can't understand,
making something with wood stick. I was scared. They took my baggage, put
me in prison and made a marking on me, but I didn't understand nothing. When I
think about this "tour", it figures in my mind the world fear. But
not because my experience, because I know that things like this happen, really
in our world. " - Silvia, 19.
"Everything feels foreign and you
cannot understand anyone so you don't know what do do... That let me feel
helpless, insecure and also lonely even if there were so many people. The
foreign letters let me feel like a little child again. All in all there were
many feelings and impressions at the same time but to combine everthing it felt
really bad. I felt like I was on the wrong place, I didn't fit into this
foreign environment.
Understanding nobody wasn't that impressive for me because it is a erveryday situation at the moment. After the refugees path all the others started to speak finnish again, erveryone understood each other but I didn't understand anyone. But here I can ask everyone for help and I feel welcome. During that path there were nobody who could help me and it didn't feel like welcomming at all so I was very lonley. Of course the big difference is the attitude, I didn't have to flee and I didn't lose my family or my home so I could come to Finland with a more postive and happy attitude." - Melanie, 19.
Understanding nobody wasn't that impressive for me because it is a erveryday situation at the moment. After the refugees path all the others started to speak finnish again, erveryone understood each other but I didn't understand anyone. But here I can ask everyone for help and I feel welcome. During that path there were nobody who could help me and it didn't feel like welcomming at all so I was very lonley. Of course the big difference is the attitude, I didn't have to flee and I didn't lose my family or my home so I could come to Finland with a more postive and happy attitude." - Melanie, 19.
torstai 8. lokakuuta 2015
Hallo!
Hey, my name is Melanie, I’m 19
years old and I’m here in Finland since one week. I come from Germany,
there I lived in the south, next to the border of Swiss and Austria. I finished
school this summer and now I will live in Porvoo for the next eight months. I
will do my EVS (European voluntary services) here in the Youthcenter.
EVS is a
European project where you get the chance to stay some months abroad in a
European country. It’s a chance to live and work in a foreign country, learn a
new language, new culture, a new country… and of course get to know lots of new
people. In my opinion it’s a great chance. I’m here now and will learn how
Finnish youth work is going because in Germany we don’t have these kind of
youthcenters. But it is even more than that... It is the first time I have my
own flat, so I have to cook, wash, clean and go shopping… but it is also a
chance to get independent and learn something about myself.
In my free time I play transverse
flute and I played handball. Furthermore I love it to read a book, bake
something or to make some handicrafts like sewing or knitting. And I
also enjoy to meet some friends and just talk with them the whole afternoon…
I never was before in Finland and
never before in Scandinavia so the north is completely new for
me. My first impression of Finland is, here are soo many trees...
For me it seems like Porvoo is a city that is built in the middle of a forest.
On my first morning here in Finland I was just sitting in the kitchen and
having my breakfast and then outside I saw a squirrel hopping from tree to
tree. Now I can see some squirrels nearly every morning. That's also new for me
watching animals while having the breakfast...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)