keskiviikko 20. helmikuuta 2019


Huh, mikä leiri!

Porvoon nuorisopalvelut järjesti jälleen kerran jo perinteeksi muodostuneen Stadileirin. Nimensä mukaisesti lähdimme siis leirille Helsinkiin, jossa yövyimme kaksi yötä Munkkiniemen nuorisotilalla. Mukana meillä oli 12 nuorta ja kolme ohjaajaa.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme iltapäivällä bussilla Porvoosta Helsinkiin. Ensimmäinen ilta meni siis matkustaessa, kaupassa käydessä ja majoittumisessa. Teimme myös yhdessä ruokaa, söimme ja pelasimme.

Arvaatko, mitä ruokaa tehtiin esimmäisenä iltana?

Toisen päivän aloitimme tekemällä aamupalaa, jonka syötyämme lähdimme kohti Helsingin kaupunginmuseota. Museossa kävimme näyttelyssä, jonka teemana oli pelko. Hui! Näyttelyn pelättyämme nuoret lähtivät suorittamaan kaupunkisuunnistusta, jossa heidän piti vihjeiden perusteella löytää itsensä ja joukkueensa eri puolille Helsinkiä. Olipa yksi rasti jopa Pasilassakin asti. Viimeinen rasti oli Korkeasaari, jossa kävimme katsomassa eläimiä, ja paistamassa makkaraa kodassa. Makkaran paistoon joukkoomme liittyi myös kaksi helsinkiläistä retkiporukkaa, joista toinen oli samaisen Munkkiniemennuorisotilan väkeä, jossa me yövyimme. Korkeasaaren jälkeen kävimme syömässä yhdessä pizzaa ja muita herkkuja. Tämän jälkeen loppuilta kuluikin shoppaillessa. 

Korkeasaaressa paistoimme makkaraa. Ja vaahtokarkkeja.

Korkeasaaressa voi nähdä vaikkapa kilpikonnia. Onneksi niillä oli lamppu, etteivät palele talvella!

Myös apinoita saattoi nähdä. Siis meidän ohjaajien lisäksi... ;)

Tai ison lauman jotain karvaisia maamönkijöitä. Tunnistatko mikä eläin kuvassa?

Viimeinen päivä alkoi majoituspaikkamme siivoamisella, jonka jälkeen teimme yhdessä maittavan brunssin. Syömisen jälkeen otimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kohti keskustaa. Kävimme tutustumassa uuteen kirjastoon, Oodiin, ja voi juku siellä vasta olikin nähtävää. Kirjasto levittäytyi kolmeen kerrokseen, joista löytyi kirjojen lisäksi paljon muutakin tekemistä, kuten ompelukoneita, 3D-tulostimia, printtereitä, studiotiloja sekä muita työskentelytiloja. Kirjaston kävijät hyödynsivätkin kaikkia tiloja hyvin, osa teki töitä, osa läksyjä, jotkut olivat ompelemassa ja jotkut olivat vain istumassa kahvilassa ystäviensä kanssa. Vierailun jälkeen oli vielä hetki vapaa-aikaa ja mahdollisuus käydä tekemässä viime hetken ostoksia.

Kuva Oodin yläkerrasta. Aika paljon tilaa, vai mitä?

Kiinnostaako 3D-tulostimet? Oodista niitä löytyy! Pitäisikö tällaisia hankkia myös meille??

Oodin palveluita pääset käyttämään hankittuasi kirjastokortin. Kortin saamiseksi sinulla tarvitsee olla suomalainen henkilötunnus, ja alle 15-vuotias tarvitsee huoltajaltaan luvan. Sinun ei siis ole pakko asua Helsingissä. Aika siistiä!

Kokonaisuudessaan leiri toimi hyvin, ja nuoret suoriutuivat ja käyttäytyivät varsin mallikkaasti! Kiitos kaikille osallistujille, mennään kesällä taas uudestaan!  ;) 



Terveisin väsyneet, mutta tyytyväiset ohjaajat:
Karin, Petra ja Ahti

maanantai 11. helmikuuta 2019

Metal Night potkaisi käyntiin Zentran musiikki-illat


Vahvaa, nopeaa ja synkkää!


Perjantaina 8.2. nautimme Zentrassa synkistä sävelistä, tuplabasarista ja mielettömästä riffittelystä Montun musiikki-illassa kolmen yhtyeen voimin. Children of Vesilaitos, Indecisive, sekä stadilaisvahvistuksemme Hoarfrost veivät yleisön monipuoliselle matkalle metallimusiikin uumeniin. Saimme kuulla sekä omaa tuotantoa, että kovereita. Yleisöäkin oli löytänyt paikalle. Zentran uteliaita nuoria, sekä erityisesti Children of Vesilaitoksen hienon verkostoitumisen ansiosta paikalle löytänyttä yleisöä fiilisteli ja hetkittäin jopa moshasi läpi illan. Seuraava musiikki-ilta Zentrassa pidetään 22.3. ja silloin teemana on rap-musiikki.


Hoarfrost (C) Lasse Yrjölä / Porvoon Nuorisopalvelut


Indecisive (C) Lasse Yrjölä / Porvoon Nuorisopalvelut


Children of Vesilaitos (C) Lasse Yrjölä / Porvoon Nuorisopalvelut

torstai 7. helmikuuta 2019

Moro!

Hei! :)

Olen Sessu ja olen aloittanut työt Nuokalla 21.1.2019 ja olen teitä viihdyttämässä heinäkuuhun saakka. Tiesittekö, että olen ollut nuorena kävijänä Porvoon nuorisopalveluilla? tai että olen ollut myös Nuokalla työharjoittelussa? Oi kyllä. Aloitin urani Kertsissä apunuorena, jonka johdosta päätin lähtee opiskelemaan Kankaanpään Opistoon nuoriso- ja vapaa- ajan ohjaajaksi. Hassua, mutta en kyllä ois uskonut, että olen nyt Nuokalla töissä!

Ohjaajana olen mielestäni mukava, huumorintajuinen, rempseä, mutta muistakaa rakkaat nuoret, että minä osaan olla myös se "mäkämäkä ohjaaja" eli älkää kokeilko liikaa onneanne ;)

Minusta vähän tietoa teille. Elikkäs...

Olen 24v. aikuinen, joka asuu Porvoossa. Mulla on tällä hetkellä n.53 lemmikkiä!  Eli kolme kissaa, ja viisikymmentä kalaa. Ensi kesänä meille tulee uusi nelijalkainen karvalapsi, mutta enpäs kerro mikä se on. Tule kysymään ja selvittämään mikä se on!



Luonteeltani oon aika hönö ja toheloin kokoajan, ja sen tulette nuoret huomaaman. Eilen valmistin nuudelia ja paistoin nuksuttimia (nugetteja) ja täällä on yli hyvä liesi niin kerkesin polttamaan himputin voin, silleen että koko nuokka hais palaneelle koko illan :D eli pieniä katastrofeja tiedossa!

Mutta hei tulkaa moikkaa mua nuokalla! ps. nimimuistini on huono eli älkää olko vihaisia, jos en heti muista teitä :)


perjantai 1. helmikuuta 2019


Talvisia terveisiä Kertsistä!

Täällä kirjoittelee lähihoitaja opiskelija Jenni 😊
3 viikkoa kestänyt harjoitteluni täällä kertsissä lähenee loppuaan. Aika on hujahtanut silmissä niin nopeasti että ihan harmittaa jatkaa matkaa eteenpäin ja hyvästellä nämä neljä aivan mahtavaa tyyppiä! Unohtamatta tietenkään näitä ihania nuoria! <3
Olen oppinut kohtaamaan nuoria aivan uudella tavalla ja päässyt haastamaan itseäni kohti murrosikää oppitunneille joita olen ollut mukana pitämässä nuorille.
Täällä ollessa on tullut opittua aivan älyttömästi ja saanut huomata kuinka tärkeää työtä nämä nuorisotyöntekijät tekevät ja millaisia vaikutuksia heillä ja heidän työllään on nuoriin.
Nuorten tapa millä he ottivat minut vastaan oli ihan mieletöntä! Jo toisena työpäivänä kun kuuluu iloisesti: Moi Jenni! Voidaanko pelata?
Se saa itselleni niin hyvän fiiliksen ja hymyn huulille.
Tai se kun tytöt kysyvät enkö voisi jäädä tänne pidemmäksi aikaa töihin?
Tulee tunne että olen jotain onnistunut tekemään oikein.
Tämä harjoittelu on tarjonnut uusia opittuja asioita ja ystäviä joiden ansiosta on hyvä jatkaa eteenpäin.
Suosittelen uusille harjoittelijoille ehdottomasti kokemaan kertsin!
Iso lämmin kiitokseni ihan jokaiselle!

Terveisin. Jenni

P.S. Muistakaa kutsua Jonnaa prinsessaksi! 😉

Kesätyön hakemisesta


Pakkanen paukkuu ja lumikinokset sen kun kasvavat, mutta silti pitäisi alkaa jo ajatella kesää.  Ensimmäiset työnantajat valitsevat jo tässä vaiheessa työntekijöitään, joten työpaikkamahdollisuudet vähenevät kuukausi toisensa jälkeen. Aloittaminen ei ole helppoa, eikä oikeastaan mikään vaihe työnhaussa. Täytyy miettiä, mikä minua kiinnostaa ja mikä on mahdollista. Täytyy uskaltaa tehdä asioita ensimmäistä kertaa. Takaraivossa jyskyttää myös tieto siitä, että työpaikkoja ei riitä jokaiselle, eikä ahkerakaan hakija välttämättä saa työtä. Miksi sitten vaivautua?

Työn hakemisessa on jo sellaisenaan mahdollisuus oppia aika paljon. CV:tä ja hakemuksia kirjoittaessaan joutuu muun muassa pohtimaan omia hyviä puoliaan ja osaamistaan. Muutamankin hyvän puolen puristaminen paperille voi tuottaa osalle tuskaa, sillä itsensä kehuminen tuntuu meistä suomalaisista usein lähes mahdottomalta. Tähän hyvä vinkki on pyytää ajatuksia omalta perheeltä tai kavereilta, sillä omia hyviä puolia voi olla etenkin nuorena työnhakijana vielä vaikeaa hahmottaa. Tärkeää on muistaa myös se, että osaamista ei synny vain koulutuksesta, vaan erittäin tärkeitä ja työnantajia kiinnostavia taitoja kertyy runsaasti myös vapaa-ajalla.

Työtä hakiessa enemmän on enemmän, eli kaikkia kanavia ja keinoja kannattaa hyödyntää. Omia sukulaisia ja tuttavia kannattaa tarkastella uusin silmin miettien, olisiko heillä mahdollisuuksia auttaa työnhaussa. Avoimiin työpaikkoihin hakemisen lisäksi on hyvä miettiä työpaikkoja, joista voisi tiedustella niitä piiloon jääviä työpaikkoja, joista paljon puhutaan. Suinkaan kaikki työnantajat kun eivät ilmoita missään työpaikoistaan, joita kuitenkin on tarjolla, mikäli sopiva työnhakija sattuu soittamaan tai tulemaan paikalle. Työpaikkoja ilmoitetaan eri paikoissa ja eri ikäisillä on erilaisia mahdollisuuksia kesätyön saamiseen. Kovin nirsoksi ei kannata alkaa, sillä kaikesta työkokemuksesta on hyötyä. Huonostakin kokemuksesta oppii vähintään sen, mitä ei halua tulevaisuudessa tehdä. Hyvä kokemus puolestaan voi auttaa uralla eteenpäin pidemmälläkin tähtäimellä. Itse tienattu raha tuntuu hyvältä ja voi antaa mahdollisuuksia hankkia jotakin, mitä on aina halunnut. Kesätyön hakeminen siis kyllä kannattaa!

Monipuolista apua kesätyön hankkimiseen tarjoaa paikallinen Ohjaamo. Porvoossa toimivan Ohjaamon löytää WSOY-talosta ja vinkkejä voi tulla hakemaan ilman ajanvarausta esimerkiksi kesätyöpajaan, joka on Ohjaamossa aina torstaisin klo 13-16. Ohjaamossa on myös kokonainen kesätyöviikko 11.-14.2.2019 ja silloin Ohjaamossa voi tavata myös eri alojen työnantajia. Kesätyönhaun tuskan kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan napata kaikki vinkit ja apu matkaan!   
       


tiistai 8. tammikuuta 2019

Sateenkaarileiri


Arcus eli Porvoon nuorisopalveluiden sateenkaarikahvila leireili 2.-4.1.2019 Lopella mökillä. Nuoria lähti mukaan 6 ja ohjaajia oli 2+1; Karin, Pirjo ja Roihu vapaaehtoisena. Saavuimme mökille hauskan ajomatkan jälkeen kello 14 aikaan, jolloin teimme maukkaita lämpimiä voileipiä, nam! 


Ensimmäisenä päivänä tutustuimme toisiimme ja mökin tiluksiin paremmin, käytiin saunassa ja osa jopa pelasi muutama tuntia Betrayal kauhulautapeliä! Illalla oli kauheasti kikattelua ja kuiskuttelua, joka kyllä loppui kohtuulliseen aikaan kello 1. 


























Torstaina eli toisena päivänä, herätys oli noin kello 10, jolloin söimme yhteisen ja runsaan aamupalan, jonka jälkeen lähdimme Hämeenlinnan ostoskeskuksissa sekoilemaan, ohjaajat lähtivät omille teilleen niinkuin nuoretkin tekivät, kukaan ei tietenkään jäänyt yksin. Tarpeeksi kun oltiin seikkailtu, nokka käännettiin kohti Fresno American Dineria kohti, jossa kaikki kohtasivat. Syötiin kunnolla, juteltiin ja naurettiin paljon! Sieltä menimme kaupan kautta takaisin mökille. Mökillä pelattiin toinen kierros Betrayalia ja osa meni riehumaan ulos. Iltaruokana saunomisen jälkeen oli nachopeltiä tietenkin kaikkien ruokailutottumuksiin sopien, eli oli kasvisversio, kanaa ja jauhelihaa, sekä muita täytteitä. Ruoan jälkeen puhuttiin syvällisempiä ja osa sai puhuttua suuria taakkoja pois sydämeltään. Se oli tärkeä hetki, luultavasti kaikille leirillä oleville. Taas yöllä oli kauheasti kikattelua ja kuiskittelua, jopa John Cena tunnarin viheltelyä huoneiden välillä. Tämä jatkui melkein kello 2 asti, joten Pirjon oli pakko pyytää, jos loppuisi, että pääsisi nukkumaan. Onneksi lapset ovat kilttejä ja reiluja, ja riehuminen loppui heti.

Perjantaina oli aamupala 9 jälkeen, josta heti alettiin siivoamaan. Kaikki osallistuivat siivoukseen ja järjestelyyn ja pääsimme lähtemään ennen klo 12.

Leiri oli varmasti kaikille tärkeä ja turvallinen paikka rauhoittua ja irrottautua hetkeksi arjesta näin joulun jälkeen. Sateenkaarinuorille joulu ja muutenkin kotona oleskelu lomalla voi olla suuri taakka, kun ei välttämättä saa olla oma itsensä perheen vuoksi.


Tekstin kirjoittanut nuori leiriläinen







torstai 13. joulukuuta 2018

Arbetspraktik på Zentra

Zentra har en ny praktikant, eller egentligen så är mina fyra veckor här så gott som över. Jag heter Emma Wahlström och studerar på Prakticums vuxenutbildningsprogram till närvårdare. Studierna är nu längre än halvvägs och jag har redan fått ut mycket av dem.
Barn och ungas mentala hälsa är något som ligger nära mitt hjärta och kursen jag går nu handlar just om att främja den mentala hälsan för den här gruppen. Jag tror att alla unga vid något skede funderar över livet. Vad är vår uppgift på jorden, varför är just jag här, varför behövs jag? För någon är tanken ganska snabbt övergående medan det för någon kan handla om tankar som känns stora och skrämmande. Jag tror på att vi alla har en egen plats, en egen uppgift. Varför skulle annars just vi ha kommit till? Det gäller att pröva sig fram och försöka hitta sin egen grej. Det man tycker om och det man är bra på, för vi alla har något sådant. Det behöver inte vara stora greijer som att vara jätte duktig på att spela något instrument eller vara jätte duktig i skolan. Kanske just du är en bra vän, en snäll människa som andra har lätt att ta kontakt med. Någon vet redan vid ett tidigt skede vad man vill göra medan andra funderar ända fram till vuxenåldern. Det viktigaste vi kan göra varandra för att stöda är att bara finnas till. Att kunna prata men att också bara lyssna. Ge komplimanger och beröm. Säg åtminståne en snäll sak åt mäniskor du möter under dagen. En snäll sak kan vara att vänligt "hej" i butikskassan eller en komplimang om klasskompisens leende. Börja med små saker, små steg och plötslit märker vi att attityder ändras, humöret ändras, stämningen ändras. Vi klarar av det tillsammans:)

Under dessa veckor har jag sett mycket och lärt mig ännu mer. Jag har fått min tanke om att vilja arbeta med ungdomar förstärkt. Vi har sysslat med allt möjligt och lite till. Vi har haft stundvis djupa diskussioner om livet och stundvis lättsamma roliga spelstunder. Vi har pysslat tillsammans, tillrett mat tillsammans och skrattat massvis. Jag har fått minnas mig själv som tonåring och märkt att det väldigt långt är samma saker som de flesta tonåringar kämpar med och funderar på. Det är samma små hyss och samma skämt som ännu gäller.

Jag kommer att minnas dessa veckor med värme och glädje. De personer jag jobbar med och de ungdomar jag mött har alla en speciell plats i mitt hjärta. Jag tror och hoppas på att detta bara är början på livslånga vänskaper som kommer att fortsätta att utvecklas och förstärkas.




Family dinner med temat hälsosammare men god mat. Ungdomarna tillsammans tillredde kyckling hamburgare med rödbetshummus och tzatziki och batat stickor. Råvarorna var utvalda enligt deras positiva inverkan på välmåendet både fysiskt och psykiskt. Att dessutom sitta ner tillsammans och äta middag enligt etikett och som en stor familj är viktigt inte bara för samhörighetens skull men också för att lära etikett vid matbordet. Vi väntar tills alla har får mat på tallriken och suttit ner vid bordet innan vi börjar äta, vi äter med kniv och gaffel, telefonerna läggs åt sidan, och diskussionerna hålls sakliga och lugna. För någon kan det vara väldigt ovant att sitta ner som en familj och tillsammans och därför får de ungdomar som behöver stöd i situationen för att den skall vara så bekväm som möjligt.









Jag fick också under min praktik möjlighet att delta i delar av kursen "Nuoren mielen ensiapu" där vi tillsammans med utbildarna från Suomen mielenterveysseura gick genom rätt så tunga men viktiga ämnen. Hur diskuteras självmord, hur stöder man på bästa möjliga sätt en ungdom med mentala problem t.ex. depression eller ångest och hur gör man för att själv orka vidare efter att ha mött en ungdom med starka och oroväckande känslor om livet.








Under hela min yrkesprovvecka har vi på Zentra haft uppe en Fiilistavla där vi på ett enkelt sätt fått fram hur våra ungdomar mår. De har på en axel satt in ett rött märke på det ställe som för stunden beskriver deras känslor. I ena änden finns den riktigt usla känslan då man känner sig arg, hopplös och deprimerad och i den andra änden den sköna känslan av välbehag, glädje, lugn och kreativitet. Fiilistavlan är också för ungdomarna själva ett bra sätt att konkret få reflektera över sina känslor och sätta ord på dem. Några ungdomar har ändrat platsen på sitt märke från att känslan inte varit så bra till lite bättre efter att ha fått prata med någon vuxen eller andra ungdomar på Zentra.




Jag vill tacka alla som stött mig under dessa veckor och för det varma och öppna mottagandet. Både bland personal och kunder. Jag har fått känna att min insats uppskattas och värdesätts. Länge live ungdomsarbete! Vi moikkar när vi ses..


Peace! :)