Moi kaikille lukijoille! (Ne jotka jaksavat lukea..)
Eli minua pyydettiin kirjottamaan blogia siitä kun olen ollut työharjoittelussa gammelbackan nuorisotilassa nimeltä Kertsi. Nimeäni en laita julkisille sivuille oikein niin kutusumanimeni on Cirre. Kirjoitan ensin vähän siitä miten päädyin tähän alaan opiskelemaan.
Tammikuun alussa aloitin opiskelemaan
nuoriso-ohjaajaksi. Silloin kuin aloitin opiskelemaan tein töitä samaan aikaan.
Olen ollut töissä vanhainkodinkeittiössä keittäjänä ja olin siellä suurin piirtein
neljä vuotta. Huomasin, kun vuodet kulki eteenpäin, että en halua olla
keittäjänä, koska se ei tuntunut olevan minun hommaani vaikka tuli vähän väliin
positiivisia palautteita. Huomasin että haluaisin tehdä jotain muuta hommaa,
siitä se pähkäily alkoi. Meni monta kuukautta pähkäilyyn, että mitä haluaisin
itse tehdä elämäni kanssa? Vai haluanko jäädä semmoiseen työhön, joka tuntui
semmoiselta että et oikein kuulu siihen.
Sitten ajattelin että minulla on hirveästi eri ikäisiä ystäviä jotka
tulevat minun luokse juttelemaan huolistaan ja olin siinä aina tukena ja
kuuntelevana korvana. Annoin myös omia mielipiteitä ja koitin aina parhain
mukaan auttaa, vaikka joskus he suuttuivat minulle kuin olin niin rehellinen
ihminen. Vaikka olen näin nuori ihminen, minulta löytyy aika paljon kontissani
mitä moni ei tiedä. Ajattelin pidemmän aikaan, että haluan auttaa myös nuoria ja
olla siinä kun he tarvitsevat tukea ja kuuntelevaa korvaa, haluan auttaa kaikin
tavoin mitä pystyy.Etsin koulun, menin haastatteluun, odottelin päätöstä ja PAM! Tässä sitä ollaan opiskelijana. Tein vanhat työt loppuun ja sitten alkoi suunnittelu työharjoittelupaikoista. Otin yhteyttä nuorisotyöntekijääni Bodiliin ja laitoin hänet vihdoin ja viimein hoitamaan minun asioitani mitä hän varmaan on odotellut innoissaan....(sarkasmia). Päätettiin että aloittaisin kertsistä, koska kun se on lähellä missä asun niin en tarvitse ajella ympäri Porvoota joka päivä, että säästyisi rahaakin. Hän oli ottanut yhteyttä Miikaan joka on paikan boss ja sitten siitä aloitin. Elikkä olen ollut nyt 12 viikkoa työharjoittelussa ja voin sanoa että on ollut hieno kokemus. Hermona olin alussa koska ihmettelin miten lapset ja nuoret tulevat reagoimaan minuun. Kesti kyllä pari viikkoa että he uskalsivat kysellä asioita ja apua. Siinä se minun aika sitten meni ja nyt he tykkäävät minusta aivan hirveästi. He eivät halua että lähden pois, että minusta pitäisi tulla vakiotyöntekijä.
Omasta mielestäni että olen onnistunut todella hyvin tässä
alassa ja tulin siihen päätökseen että haluan auttaa nuoria ja haluan olla
nuorien kanssa tekemisissä. Sen takia että joka päivä on erilainen, panostan
kouluunkin niin paljon mitä pystyn ja kykenen. On tullut paljon positiivisia
palautteita ja olen ollut iloinen siitä. Harvoin olen kuullut niin paljon
palautteita elämäni aikana. Tulee hyvä tunne siitä että lapset tai nuoret tulee
luoksesi ja pyytää apua johonkin mihin he tarvitsevat. Vaikka olen aina ollut
se henkilö joka ei halua puhua luokan edessä, niin nyt olen se henkilö joka
joutuu puhumaan ja kertomaan uusia asioita eri ikäisille nuorille. Tiedän sen
itsekin että saa kokemusta kun on ollut tarpeeksi kauan tällä alalla, ei
haittaa minua ollenkaan. Katsotaan minne oma polkuni vie tällä kertaa
elämässäni, toivottavasti sinne parempaan suuntaan minne olenkin yrittänyt jo
kauankin päästä. En voi muuta sanoa kun kiitos Kertsille ja työntekijöille
siitä, että paljon uusia asioita olen oppinut, paljon uusia näkökulmia olen
saanut asioitten kanssa ja jonkun verran tietenkin kokenut hyviä ja huonoja
asioita… Niistä tuskin tarvitsee puhua. ;)
Kiitokset että otitte minut ja voin kirjottaa tähän etuajassa oikein hyvää jatkoa, oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta !!!!!!!!!!!!!!!!
- Cirre
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti