Teinit isossa kaupungissa :)

Jo toista kertaa järjestimme STADILEIRIÄ 13-17vuotiaille. Tällä kertaa meillä oli 16 teiniä mukana.

Ajatus on että osallistujat savat mahdollisuuden nähdä ja kokea helsinkiä yhdessä turvallisessa ryhmässä, ja nähdä sekä kokea mahdollisesti uusia juttuja mitä ei ole edes tiennyt että Helsingissä on. Tai mihin ei ole ollu mahdollisuus aikaisemmin päästä.

Mutta paitsi että kaupungin tuntemus on yksi tavoite, niin on myös itse leiri ja leiri elämä. Yhdessäolo.

Porvoosta lähtien, koko matkan aikana kuljimme julkisella liikenteellä. Meidän ainoa moka helsingissä oli että emme tienneet että paikallisella matkakortilla minkä hankimme kaikille, olisi myös saannut ilmaiseksi kaupunki pyöriä lainata.

Asuimme kaksi yötä lattia majoituksessa Pakilan nuorisotalossa. Talo näytti ensin vähän pelottavalta lasten mielestä, "siellä varmasti kummittelee". Mutta oikeasti talo sopi meille ja meidän tarpeisiin todella hyvin. Alle 1km oli matkaa kauppaan ja 20min kestä bussilla keskustaan joten sijainti oli meidän (ohjaajien) mielestä mainio.

Kun jokainen oli kummitus talossa löytänyt oman nurkan mihin levittää makuupussinssa lähettiin laumalla kauppaan. Jo etukäteen olimme lapsilta kysynyt mitä he halusivat syödä, joten grilliruuan metsästys, sekä aamupalan löytäminen oli kauppareissun tarkoitus. Toki lapset sai samalla ostaa itselleen namia omilla rahoilla niin kauan kun jaksoivat ja pystyivät kantaa myös yhteisiä ostoksia.

Tiistai iltana vietimme siis vain talolla. Se ei kaikkien mielestä ollut paras mahdollinen ratkaisua kun keskustan kiehtova maailma veti puolensa. Me olimme kumminkin sitä mieltä että Kamppi ei ole teinien hengailu paikka klo 20.00 jälkeen. Eihän sillä ole edes mikään auki.

Totesimme siis että nuorten odotukset ja ajatukset leiristä eivät juuri sinä hetkellä kohtaa meidän aikuisten kanssa. Mutta sellaista se välillä on. Meillä oli hyvää ruokaa, osa saunoi, osa hengas ja jotkut katsoivat telkkaria. Oli myös ihan kiva "olla vain kotona". Varsinkin kun tiesi että huomenna on seikkalua luvassa.

Aamupalan jälkeen lähdimme keskustaan. Sillä lapset sai tietää oman kaupunki suunnistus ryhmänsä ja sai oman lapunssa missä järjestyksessä missäkin pitää käydä.

Finnair Sky Wheel

Kaikkien milestä 40m korkeus ei ole niin siistiä.

Myös Miika ja Petra uskalsivat korkeuksiin lähteä.

Suvilahden graffiitti seinä on myös mahtava näky. Sitä käytetään esim. paljon musa videoissa. Sinne toki ei vain ollut niin helppo löytää.

Vanhassa ylioppilastalossa on Magnumin kahvilassa missä kaikki saivat suunnitella ja syöda oma tekemä magnum jäätelö. Nam!

Kaivotalo luki lasten lapussa. Ja lapset löysivätkin sen. Mutta me ohjaajat halusimme heidän menevän kaivopuistoon ja kaivohuoneella, OOPS, me mokatiin. Hienosti kumminkin ratikalla lapset oikeaan kohteeseen löysivät.

Jokaisen ryhmän viimeinen kohde oli Helsingin kaupungin museo.

Museossa käytiin yhtä näyttelyä katsomassa, nimittäin MUSEUM OF BROKEN RELATIONSHIPS. Ja oli hyvä näyttely! Toki tässä vaiheessa lapset alkoivat olla väsyneitä ja nälkäisiä kun olivat koko päivän yrittänyt löytää tiensä helsingin halki. Mutta silti, näyttely vaikka olikin pieni, niin herätti kiinnostusta, ja tunteita. Oli mukavaa nuorten kanssa rupatella taiteesta ja näyttelystä. Selkeästi jokainen pysty löytää jonkun tarinan mikä itseään kiinnosti tai herätti jonkinlaisia tunteita, vaikka ei aina niin positiivisiakaan. Minä itse kehotan kaikki menemään sinne katsoomaan. Sehän on kumminkin kaikille ilmainen ja syyskuuhun asti esillä!

Monen, monen tunnin, ja parin eksymisen jälkeen on kaupunki suunnistus ohi. Jotkut ryhmät kävelivät jopa 9km! Vihdoinki on ruoka aika!

Kajari soimaan ja sitten liikutaan. Kyllä kaikki kadulla meidät huomaa.
Mutta se ei haittaa, me kuulutaan yhteen!

Pizzat siis syliin ja paljon odotettu vapaa-aikaa kehiin!

On se hassua miten jalkakipu, motivaation puute ja väsymys häviää kuin tuhka tuuleen heti kun saa vapaa-aikaa ja tottakai ruokaa :) Jokainen lapsi oli kumminkiin tyytyväinen ja iloinen kun kotiin lähdimme. Vapaa aikaa oli siksi päiväksi ollut tarpeeksi.

Illan viimeiset tunnit vietettiin sitten tottakai talolla, kun kaupat oli kiinni ja mieli väsynyt pitkän päivän jälkeen.

Ihanaa on katsoa telkkaria kun Karin letittää.

Torstai päivä oli sitten ruokaa ja siivousta täynnä. Onhan se tärkeätä että saadaan kaikki ruoat syöty ja paikka yhtä siistiin kuntoon kun mitä oli kun tultiin. Joten hihat ja suut heilumaan.

Monta hyvää ja reipasta siivoojaa oli meillä leirillä. Joten jos joku tarvitsee siivoajan voi suositella! Isoa taloa saatiin nopasti siivottua, ja myös todella siistiksi! Reipasta porukkaa!!!!

JA tottakai piti leiristä antaa myös palautetta.

Meidän ohjaajien mielestä oli kiva leiri. Oli kivoja lapsia ja hyvää ruokaa. Paikka missä yövyttiin oli mitä mahtavin. Meistä oli hyvä leiri kokonaisuudessa ja hyvä ohjelma.

Aina ei ole helppoa elää ja tehdä yhteistyöta isossa porukassa varsinkin jos on teini-ikäinen ja yrittää löytää oman itsesä samalla peilaten muihin. Joten aina kaikilla ei ollut kivaa. Välillä piti vähän mököttää tai jopa suuttua. Mutta se ei haittaa. Koska ryhmä toimi hyvin. Ja useimiten nuoret itse huomautti toisen huonosta käytöksesta tai yritti tsempata jota tonen tulisi hyväntuuliseksi. Tämä on milestäni hienoa! Onhan se niin että aina ei voi olla pirtä ja iloinen, ja sitäkin pitää toisille sallia.

Joten mielestämme oli onnistunut leiri, meillä oli hauskaa, oli tunteikasta, oli hassuttelua, oli yhteenkuuluvuuden tunnetta ja oli ryhmähenkeä! Oli koko skaala fiiliksiä ja hetkiä, ihan niin kuin tavallisessakin elämässä. Lapset saivat siis taas uusia kokomuksia ja mahdollisuus kasvaa ja oppia toimimaan ryhmässä. Olemme ylpeitä teistä!